|
"Eri toimijoiden välinen yhteistyö on heikentynyt, toisten toimijoiden perusteeton haukkuminen ja vähättely ovat lisääntyneet.” Helsingin Uutisten juttu Homo-Helsingistä ( 12.11.2011) on herättänyt keskustelua sekä yhteydenottoja allekirjoittaneeseen. Uutinen ole mukavaa luettavaa, mutta QLife's Gay Finland / Homosuomi -palvelun palvelupäällikön roolista on helppoa kompata jutun australialaista matkailijaa - Matkailijan Gay-Helsinki on näivettynyt pikkuruinen, arki-iltaisin jopa tylsä kaupunki, jossa ei ole tarjolla palveluita gay-matkailijoille. Gay-matkailijaksi itsensä identifioiva turisti odottaa matkakohteessa tavoittavansa yleisten ja gayhenkisten palveluiden lisäksi gay-matkailun tärkeimmän ominaisuuden, henkisen yhteisöllisyyden tunteen, joka ei synny markkinointitoimenpitein. Kyse on samasta ystävällisyydestä, vieraanvaraisuudesta, eri toimijoiden yhteistyön näkymisesta ja sosiaalisesta kielitaidosta, josta ulkomaalaiset matkailijat suomalaisia vuodesta toiseen kiittelevät. Suomessa mainitunlainen tunne jää helposti tavoittamatta, tai sen tavoittaa osoittain baarikäynnin yhteydessä toisten asiakkaiden kautta. Helsinki antaa tässä mielessä gay-kohteena ehkä noin 35 prosenttia siitä, mitä sen pitäisi tarjota. Loppu jää tavoittamatta monista syistä johtuen - ei vähiten toimijoiden erilaisten intressien sekä yhteistyön täydellisen puuttumisen kautta. Onko Helsingissä gay-fiilistä? Nykyisellään ei. Vuoden 2009 Gay-matkailuseminaarin edustajien puheenvuorojen sisältöjen ristiriitaisuus osoitti erinomaisesti ongelman Helsingin ja koko Suomen gay-kohdemarkkinoinnissa sekä käytännön matkailupalvelutuotannossa. Siinä missä aamupäivällä puhunut Hgin kaupungin matkailun markkinointipäällikkö korosti Gay Friendly -verkostotoiminnan perustuvan puhtaasti kaupallisiin intresseihin ilman ideologialähtökohtaa, painotti iltapäivällä Helsinki Priden edustaja tapahtuman olevan ennen kaikkea ihmisoikeustapahtuma, jonka kaupallistumista vastustetaan. Seminaarin kolmannen puhujan ensitöikseen "pakko-outattuaan" henkilökuntaansa, ja neljännen todennäköisesti tänäkin päivänä suositellessa jokaiselle gay-matkailijalle kohteeksi Lost&Found -ravintolaa, ei ole epäselvää, että ydinkysymys ei ole riittävien palveluiden löytyminen, vaan yhteisen sävelen puuttuminen ja erityyppisten toimijoiden "reviiri"-kiistat. Suomessa suuren osan moninaisista tapahtumista ja palveluista tuottavat jäsenmääriltään verrattain pienet glbti-yhdistykset. Toiminta oli aikaisemmin alueellisten seta-järjestöjen palvelu ja nykyisin tärkeä varainhankintakanava. Suurimmissa kaupungeissa vakituisesta viihdetarjonnasta vastaavat kaupalliset baarit ja klubit. Näiden lisäksi Suomessa toimii joukko elinkeinoelämän Gay Friendly- ja -gay-toimijoita. Puhuin vuonna 2006 homofobiasta yhteisön sisäisenä ongelmana. Tilanne on mennyt huonompaan siitä suuntaan. Eri toimijoiden välinen yhteistyö on heikentynyt, toisten toimijoiden perusteeton haukkuminen ja vähättely ovat lisääntyneet. Vuosi sitten Helsingin seudun Seta -järjestö valmisteli Europride-tapahtumaa Helsinkiin muutaman vuoden päähän. Mukaan prosessiin oli valittu Helsingin kaupungin matkailun lisäksi vain muutamia ei-kaupallisia toimijoita. Toivon, ettei ensi vuonna julkisteta Europride Helsinki 2014 -tapahtumaa, jonka valmisteluihin oikeasti asiakkaat palveleville kaupallisille toimijoille jää aikaa aivan liian vähän itsekkäästä salailusta johtuen. Sanoin sen vuonna 2009, kun Hesingin matkailu julkisti matkailuseminaarissa Gay Friendly -verkoston, ja toistan sen Helsingin Uutisten jutun luettuani; Vaikka kaupunki ja kaupalliset toimijat tekevät upeaa ja arvokasta työtä, Helsingillä ja Suomella on pitkä tie aidoksi gay-kohteeksi, eikä kyse ole olemassa olevista palveluista tai tuotteista. Puuttuva tekijä on gay-matkailun yhteisöllisyyden rakentuminen. Sen seurauksena, ja vasta sitten, syntyy se kaikki muu, mitä tarvitaan. Lisää aiheesta Helsingin Uutisten juttu Homo-Helsingistä
Helsingin matkailun Gay Friendly Helsinki -verkostotyö Gay Finland / Homosuomi -Facebook-ryhmä Comments (2) |
