26.10.2011
"Ei pelkästään rujoa retoriikkaa"

"Teuvo Hakkarainen käyttäytyy mielestäni ikään kuin poliittinen pelle, mutten voi tai halua unohtaa sitä, että hänet on tehtävään nimittänyt Suomen kansa.”
This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it

Viime viikolla uusimman kohun rasistipuheillaan aiheuttanut Hakkarainen selitteli puheitaan tällä kertaa vitsinä, josta on tehty aivan liian iso juttu. Maalaispoikana Hakkarainen on tottunut, että asioista puhutaan suoraan ja oikeilla nimillä.

Eikö Hakkarainen ole tajunnut, ettei kansanedustajana voi käyttäytyä kuin torinkulman juoppohullu? Rumia puhuvat sielultaan rumat ihmiset.

Hakkarainen tuntee Vihreiden homoseksuaalin presidenttiehdokas Pekka Haaviston ja kykenee työskentelemään homon kanssa. Se ei tee kenestäkään suvaitsevaista. Itseasiassa se, että Hakkarainen viittaa tässä yhteydessä Haavistoon, kertoo, juuri kuinka pihalla hän aiheen suhteen on.

Olisiko minun sopivaa julkisesti keskustella siitä, miten hakkaraisittain kovia puheita laukovat miehet ovat perinteisesti homofobisia omaa homoseksuaalista suuntautumistaan kohtaan, jota eivät halua kohdata, ja siksi keskittyvät ulkoistamaan sisäisen ahdistuksen viha- ja inhopuheisiin? Tämä tietysti siis vaan vitsimielessä-jälkimaininnalla?

Olisiko minulle sopivaa kauhistella sitä, miten Teuvo Hakkaraisen ja Kristillis-demokraattien puheenjohtaja, Sisäministeri Päivi Räsäsen yhteinen jälkikasvu auttamatta toisi arvoyhdistelmänä mieleen erään saksanmaalla vaikuttaneen todella pahan miehen, jos perään totean, että vitsihän se nyt vaan oli?

Teuvo Hakkarainen käyttäytyy mielestäni ikään kuin poliittinen pelle, mutten voi tai halua unohtaa sitä, että hänet on tehtävään nimittänyt Suomen kansa. Hakkarainen ei ole yksin. Vastuu kansanedustajista on niillä, joiden ääntä kansanedustajat tehtävässään käyttävät.

Demokratiassa erilaiset mielipiteet ja välillä rujokin retoriikka ovat arvokkaita sekä edistettäviä oikeuksia. Mahdollisuus kertoa arvoista ja sanoa mielipiteensä puuttuvat liian monelta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ihan mitä tahansa kannattaa sanoa ääneen. Tyhmää ei pidä itsestään tehdä.

Jokainen edustaa itseään ihmisenä ja poliittisessa roolissa valitsijoitaan. Kun henkilöllä ei ole viisautta tai kykyä kantaa vallan mukana tullutta vastuuta, tulisiko hänen luopua siitä?