29.8.2010
"Isä oli menossa puhumaan gaypriden drag-gaalaan"

"Ilkka sanoo suoraan, mitä ajattelee, joskin on huomannut, ettei sillä pääse aina helpoimmalla”
This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it


Mä istun tässä samassa kahvilassa kuin aina tähän aikaan. Teen saa vielä hetken puoleen hintaa, paikka on rauhallinen ja sen verran harva on koneen kanssa liikkeellä, että verkko on nopea. Kuulokkeet työntävät korvakäytäviin Adam Lambertin Mad World -kappaletta samalla, kun kirjoitan viestiä yhteistyökumppanille. Mä mietin, että joo - on tää maailma välillä vähän hullu.

Suomalaisessa geipparimaailmassa on tapahtunut muutaman vuoden sisään tosi paljon. Lisää isoja muutoksia on tulossa ja niistä tietää toistaiseksi vasta harvat. Kyllä ne ajallaan tapahtuu ja aiheuttaa osaltaan kuohumista.

Mieleen tulee kolmen neljän vuoden takainen Idaho-päivän suomalainen versio, 1705-tapahtuma, jossa puhuin vähemmistöihin kuuluvien sisäisestä homofobiasta. Asia oli uusi silloin ja olin pohdiskellut juttua työni puolesta jonkin aikaa. Nyt ilmiö on ollut enemmän tapetilla. Uskon, että se tulee olemaan lähitulevaisuudessa enemmänkin.

Nykyinen murros ja sen jotkut hyvinkin negatiiviset ilmiöt, tulevat automaattisesti aiheuttamaan sen, että suomalaisen queer-yhteisön - mikäli sellaista nyt voidaan katsoa olevan - on pakko käydä läpi yhteisöhierarkia- ja -henkisellä tasolla uudelleenjärjestyminen. Vauhti on nyt vain muutamien ulkopuolisten vaikutteiden johdosta liian nopea.

Hallitsemattomuus huolestuttaa. Menossa on vaihe, jossa jokainen valitsee puoliaan. Kuka kannattaa aitoa oikeaa Herculesta, kuka alkuperäistä dtm:ää. Kesän aikana allekirjoittanut on ottanut lasteittain kyseenalaista tunnustusta vastaan aina etuliitteellä kaupallinen kulkevan Tampere Pride -kulttuuritapahtuman osalta. Jopa niin paljon, että asiasta on jouduttu tekemään muutama rikosilmoitus. Turhauttavaa tällainen.

Kaupallisen toimijan tuottamasta ja yhteisöpohjaisesta tapahtumasta on tullut vastakkainasettelu, jossa toinen on hyvä, toinen paha. Miksi? Ilmiö on ollut olemassa varmasti kautta tunnetun homohistorian, mutta miksi nyt asia on, ei vaan osaltamme, vaan muutenkin, todella kivulias?

Tampereen apulaispormestari Perttu Pesä kertoi Tampereen kulttuuritapahtumassa keskustelustaan yhdeksänvuotiaan poikansa kanssa. Poika oli kysynyt, minne isi on menossa. Isä oli menossa puhumaan gaypriden drag-gaalaan. Asiasta oli herännyt isän ja pojan pitkä keskustelu rakkaudesta, välittämisestä ja erilaisuudesta. Pesän kertoessa tarinaa, tunsin ylpeyttä.

Yhdeksänvuotias poika jutteli isänsä kanssa pitkään elämästä, arvoista ja rakastamisesta. Kuinka moni voi sanoa käyneensä saman keskustelun omien vanhempiensa kanssa? Tuntemani ylpeys ei ollut itsekästä. Se oli rehellistä onnellisuutta. Olin ylpeä rohkeasta isästä. Olin onnellinen pojasta, jonka elämässä käydyllä keskustelulla on saattanut olla koko hänen tulevaa elämää ohjaava merkitys. Siinä tilanteessa, siinä hetkessä, aika pysähtyi. Kaikki oli hyvin. Vallitsi pienen hetken seesteinen, hyvä ja oikeudenmukainen maailma.

Koko sydämestäni toivon, että suomalainen moninainen yhteisö eräänlaisena perheenä vielä samalla tavoin keskustelee hyvässä hengessä, yhteisistä asioista, kaikki samanarvoisina.