"Sortumatta souda, vaik' ois vastatuuli"

”Anna on helsinkiläinen tohtoriopiskelija, jolle pride-sana olisi suomeksi mielummin rohkeus kuin ylpeys.”
This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it

Kesä kolkuttelee ovella jo isoin ottein, vaikka vielä helmikuussa tuntui toivottomalta haaveilla auringosta ja lämmöstä. Samaan aikaan myös uusi pride-kesä on ovella. Helsinki Priden teemana on tänä vuonna esikuvat, jotka onkin subjektiivinen käsite.

Toiselle esikuva on Madonna, toiselle oma pikkuveli, toiselle Barack Obama. Pride-tapahtumilla on haluttu alusta saakka tuoda suuren yleisön tietoisuuteen hbtl-kansan olemassaoloa sekä julistaa vapautta ja rohkeutta olla oma itsensä. Suora suomennos ”ylpeys” sen sijaan on ehkä silti liian negatiivisesti kalskahtava, sillä suomalaiselle ylpeys tarkoittaa useimmiten kopeutta ja itsensä (turhaa) korostamista.

Toukokuun lopussa Helsingin valtuustossa kohistiin Helsinki Pride -tapahtuman tukemisesta ja  äänekkäimpinä asiaa vastaan olivat kristilliset ja perussuomalaiset. Mika Ebelingin (krist.) mukaan homoudessa ei ole mitään ylpeilemisen aihetta, sillä se on hänen mukaansa täysin luonnotonta. Mielenkiintoinen ja kärkäs kommentti 2010-luvulla, jolloin jopa katolisissa maissa on alettu hyväksymään samaa sukupuolta olevien avioliitot.

Mutta onko meillä ylpeilemisen aihetta? Miksi tuntisin olevani ylpeä julistaessani rinta rottingilla ”juu mää tykkään noista tytöistä juu”? Ylpeys ei minulle lähdekään siitä itse sanomasta, että satun pitämään oman sukupuoleni edustajista, vaan tavasta seistä selkä suorana ja katsoa silmiin, rohkeudesta olla oma itsensä. Ehkäpä rohkeus voisikin olla parempi ”suomennos” pride-sanalle. Rohkeutta vastustaa edellä mainittuja mielipiteitä ja pitää päänsä pystyssä kävin miten kävi.  Muutama vuosi sitten näin kirpputorilla Jyväskylässä ristipistotaulun, jossa luki ”sortumatta souda, vaik' ois vastatuuli”. Se sopisi mielestäni motoksi meille ihan jokaiselle.