"Aktiivista ja passiivista vaikuttamista"

"Ilkka sanoo suoraan, mitä ajattelee, joskin on huomannut, ettei sillä pääse aina helpoimmalla”
This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it

Julkiset mielenilmaisut ovat arvokas mahdollisuus osallistua. Niissä on tärkeintä taustalla olevat vaikutteet sekä osallistujien antama panos tärkeäksi koetulle asialle.

Vaikuttamisen näkökulmasta ovat kulkueet sekä vastaavat Nyky-Suomessa mielestäni kuitenkin tehoton tapa vaikuttaa. Näkyvyyttä niillä saa, mutta syntyykö niiden kautta suuria pysyviä vaikutuksia? Mitä saavutettaisiin jos se kaikki tarmo, jota kulkueet sekä muut julkiset mielenilmaisut keräävät, käytettäisiin suoraan vaikuttamiseen?

Kuvittelen toisinaan päänsisäisessä maailmassani vaikutuksia, joita saataisiin aikaan, jos jokainen kulkueisiin osallistuva marssimisen sijaan ottaisi yhteyttä omaan edustajaansa eduskunnassa, ministeriöissä, kuntapolitiikassa ja muussa demokratiana valitsemassamme instanssissa ja vaikka kirjoittaisi ajatuksistaan, kokemuksistaan ja toiveistaan. Seurataanko siellä, mistä asioihin tehokkaasti vaikutetaan, sitä, mitä tapahtuu siellä, missä kansa kokoontuu ottamaan kantaa niihin asioihin, joissa näkee vääryyttä ja parannettavaa?

Tarkoittamatta pienimmissäkään määrin väheksyä julkisten mielenilmausten arvoa yhteiskunnallisen osallistumisen tärkeänä muotona, olen valinnut olla vaativa asiakas, ja siinä roolissa saanut nähdä monen pienen, mutta konkreettisen asian muuttuneen.

Oma kynnykseni lähettää sähköpostia ja soittaa poliittista ajatteluani parhaiten edustavalle eduskuntaryhmälle, kaupunginvaltuustolle, uimahallin kassavastaavalle, ravintolapäällikölle ja vastaaville, on verrattain hyvin alhainen. Tämä on tunnustettu hyvin läheisteni ivailun kohteeksi. Muutama päivä sitten lähetin palautetta eräästä suomalaisesta numeropalvelusta saamani virheellisen numeron johdosta. Aikaisemmasta työnantajastani nostamani kanne työaikalakien kiertämisestä pyörii ties kuinka monetta vuotta oikeusasteissa, eikä taistelutahto ole laantunut matkan aikana yhtään.

Turhaan en koskaan valita, mutta silti mietin, miltä osin minua pidetään valitsemani suoran vaikuttamistavan johdosta täytenä sekopäänä? Ottaako kukaan tosissaan henkilöä, joka asiallisesti, mutta suoraan ottaa kantaa omalla nimellään ja kasvoillaan? Suomessa on kuitenkin totuttu nielemään keitto karvoineen hymyssä suin. Ainakin toivomme atriaa maukkaaksi kiittäessämme riittävän monen kanssaihmisen karttavan paikkaa tulevaisuudessa oikeuden toteutumiseksi.

Voidaanko vaikuttaminen ja kannanottaminen nähdä aktiivisena silloin, kun siihen osallistutaan omalla nimellä ja hieman suuremmalla vaivalla? Onko marssiminen vastaavasti passiivinen tapa vaikuttaa? Mahdollisuus ottaa kantaa anonyymisti osallistumalla? Onko sellainen mielenilmaus arvokas, joka tehdään niin, ettei siitä voi itse joutua suoraan vastuuseen? Se on ennen saattanut olla hengissä pysymisen kannalta pakollista, mutta entäpäs Suomessa tänään?

Minkä vaikutuksen tekevät kasvottomat suurina massoina esiintyvät vähemmistöt? Harmaa kasvoton massa edustaa tuntematonta ja vaikeasti ymmärrettävää. Sanoisiko jokainen tasavertaisuuden vastustajat edelleen ei, mikäli kohteena olisi minä, Sinä, Pekka, oma lapsi tai joku muu, jolla on kasvot sekä nimi?

Olen lievän skeptisyyden haihduttua ollut koko sydämestäni ylpeä vastavalitusta ensimmäisestä Mr. Gay Finland -voittaja Kenneth Liukkosesta, joka on omalla panoksellaan näiden muutaman kruunuviikkonsa aikana osoittanut halua avoimesti herättää keskustelua oikeuksista ja näkyä omalla nimellään. Hänellä on siihen manttelinsa niiltä, jotka olivat valintaa tekemässä. Tuskin kukaan äänestysviestiä lähettäessään tiesi valitsevansa Liukkosen nyt vaativaa vastuulta sisältävään edustustehtävään? Toivon hänelle kaikkea hyvää, voimia ja jaksamista.

Vaikuttaa voi monella erilaisella arvokkaalla tavalla. Helsinki Pride -kulkueen isku vahvistaa Helsingin kaupungin matkailulle sekä muulle elinkeinolle QLife-matkailuseminaareissamme antamaani viestiä; Suomessa ovat vähemmistöjen asiat lopulta suhteellisen hyvin, mutta paljon on vielä tehtävä ennen yleistä Gay Friendleyttä.

Jokaista lupausta annettaessa on oltava täysin varma, että luvattu asia on itsessään luvatunlainen. Tämä ei liity suoraan kulkueiskuun, mutta kaasuisku muistuttaa siitä. Olemme on vasta matkalla tasavertaiseen yhteiskuntaan - perillä ei olla vielä, vasta oikealla polulla. Nyt tarvitaan jokaisen kulkueosallistujan myös aktiivista vaikuttamista.